Splitistä matkustimme Jadrolinijalla Hvar-saarelle. Lauttamatka kesti pari tuntia ja se meni joutuisasti ihan kelvollisissa tiloissa. Tilaa toukokuussa oli reippaasti eikä paikkojen suhteen tarvinnut hötkyillä lapsiperheenkään.
Lautan kannella oli kevyesti katettu alue jonka alla istumapaikkoja oli reilusti. Me päätimme silti matkustaa sisätiloissa, jotta voidaan syödä ja ruokkia lapsetkin sekä Tappi saisi rauhassa nukuttua päiväunet. Kioskista olisi saanut ostettua jotain pientä purtavaa mutta meillä oli omat eväät mukana.
Majoitus oltiin varattu jo Splitissä, sekin yksityiseltä ja 50 eurolla yö. Lautta vei Splitistä Stari Gradiin, Hvarin kaupunkiin meni vain aikaisin aamulla yksi vuoro. Stari Gradista oli vielä kiemurainen bussimatka Hvarin kaupunkiin, josta olimme siis huoneiston valinneet. Majoituksen taso oli siellä huomattavasti heikompi, mutta parvekkeelta avautuva merinäköala kaupunkiin oli plussaa.
Samoin majatalon pitäjät olivat niin uskomattoman ihania, että ei annettu nuhjuisuuden haitata. Isäntä nimittäin kävi hakemassa meidät pikkuruisella räppänäautollaan bussiasemalta ja vielä reissun päätteeksi vei meidät sinne takaisin. Sen lisäksi isäntäpari pesi ja kuivasi koneellisen meidän pyykkiä - veloituksetta. Ja toivat vastaleivottuja leivonnaisia iltapalalle. Tunsimme olomme kotoisaksi ja tervetulleeksi. Jälkikäteen selvisi, että yläkerrassa olisi ollut pari huoneistoa lisää, jotka oli parempikuntoisia ja hieman isompia. Eivät vaan olleet vapaana samaan aikaan.
Kotimme oli yllätys-yllätys taas rinteessä ja pitkähköjen (mutta kauniiden!) rappusten yläpäässä. Heti portaiden alapäässä oli kallioilta tikkaat mereen ja vain sadan metrin päästä pääsi pienelle rannalle.
Rattaiden kantelua oli siis huomattavan paljon Hvarissakin. Tai oikeastaan siellä sitä vasta olikin. Mutta kun on kaksi tervettä aikuista, niin eipä se ollut meille ongelma.
 |
| Sinne jäi Split |
 |
| Näkymä omalta parvekkeelta. |
 |
| Kotiportaat |
 |
| Portaiden alta pääsi kotirantaamme. |
 |
| Kotirannasta. |
 |
| Poukaman toisella puolella oli Hvarin keskusta |
Hvarin keskusta oli idyllinen ja melko tyypillinen, eläväinen aukio. Sen ympäristössä on mm. Euroopan vanhin yhä toimiva teatteri, perinteinen katedraali ja luostari kellotorneineen sekä talojen kattojen takana kohosi 700-vuotta vanhat linnoituksen muurit. Aukiolla oli useampia katettuja terasseja ja paikalliset lapset juoksentelivat nauraen pimeän tuloon saakka. Me syötiin jätskiä, tietenkin.
Linnoitukselle olikin hikinen matka: ensin pitkät portaat kaupungissa ja sen jälkeen kiemuraista, paikoittain huonokuntoista kävelytietä ylös muureille saakka. Matkanteko kannatti, linnoitus oli upea ja maisemat matkan varrella poikkeuksetta vaikuttavat. Rattaat oltiin jätetty taas torin laidalle heitteille ja Tappi matkasi mukavasti (no ainakin mukavahkosti) kantorepussa. Tytär jaksoi kiivetä rappuset mutta kävelyosuudessa joutui muutaman kerran lahjomaan kannustamaan jätskilupauksella. Ylhäällä ajantaju unohtui. Isompi kirmaili onnellisena sokkeloisessa linnoituksessa, piti esityksiä levikkeiden korotuksilla ja pienin nukkui kantorepussa. Kannatti kiivetä - ja suosittelen kaikille hyväkuntoisille.
 |
| Hvarin keskustan yläpuolella näkyy vanha linnoitus |
 |
| Hvarin kaupungin keskusta-aukio kellotorneineen. |
 |
| Nämä pienet kujat! |
 |
| Ja kujien portaikot! |
 |
| Keskustan edustalla oli kivikkoista rantakalliota |
 |
| Pitkät on rappuset muurille, eikä loppua näy. |
 |
| Ei ole kulta pitkästi enää! Eipä... |
Jotenkin rakastan näitä Hvarin rujoja ja karuja kalliorantoja. Myös Tytär innostui rannoista: hyppelehti rappusissa ja kiipeili kallioilla kuin vuorikauris. Hauskinta oli ottaa vastaan isot pärskeet aalloista tai mennä lilluttelemaan varpaita veteen. Näköjään lapsille ei ole niin väliksi, onko hiekkaranta, pikkukiviranta vai kallioranta.
Jokaisen talon edustalta oli portaat, tikkaat, rappuset tai polku veteen. Riippumatta siitä, millainen rantamuodostelma siinä oli. Jos oli onnekas, edustalla oli pikkukivirantaa. Mutta minusta nuo valetut portaat ja tikkaat suoraan veteen rosoiselta kalliolta oli kaikista komeinta.
Eihän nuo Hvarin useimmat rannat mitenkään pikkulapsiystävällisiä olleet, mutta meillä tykättiin kyllä. Ainakin ne toi piristävää vaihtelua normaalirantoihin. Satuttiin vielä kiertelemään rannikkoa yhtenä tuulisena päivänä ja saatiin monta vesisuihkua päälle. Ne oli tyttärestä (ja isästään) erityisen hauskoja.
Hups, miten innostuin lisäilemään kuvia. Tekeillä on vielä kirjoitus autoilusta Hvar-saarella sekä viimeinen reissupäivä Trogirissa. Sitten saa Kroatia hetkeksi riittää ja suunnataan katseet muihin maihin.
Lisäys:
Kroatia: Hvar autoillen
Trogir - pysähdys viehättävään pikkukaupunkiin
