Trogir - pysähdys viehättävään pikkukaupunkiin

Aiempaa Kroatia-tarinointia täällä toukokuiselta äkkilähdöltämme.

Matka meni ihmeen nopeasti Hvar-saarelta mantereelle, Trogiriin. Hvarin kaupungista Stari Gradiin meni aika harvakseltaan busseja, joten jouduttiin odottelemaan kauan lautan saapumista. Tytär alkoi olla jo melko tympiintynyt. Onneksi siellä oli muutama ravintola ja iso kauppa, jossa saatiin edes vähän kulutettua aikaa. Iso aasialaisryhmä piiritti meidät (taas) odotellessaan ja halusivat ottaa Tyttärestä kuvia. Tähän ilmiöön törmäämme ulkomailla usein.

Splitin päässä ei tarvinnut kyllästyä. Autolautta saapui Splitiin ihan ajallaan ja heti sataman lähellä oli bussiasemakin. Ostettiin liput seuraavaan bussiin ja napattiin vähän evästä jostain aseman lähistön ruokapaikasta, ennen kuin Trogiriin menevä bussi saapui. Bussiin noustessa oli vähän säätöä, kun porukkaa oli paljon. Matkatavarat pitikin merkitä ja niistä maksettiin erikseen jotain pientä. Bussimatka lähes täydessä bussissa meni kuitenkin joutuisasti.

Oltiin muutama päivä aiemmin varattu Villa Kampanel-hotellista huone, ihan bussiaseman läheltä, uuden kaupungin puolelta. Hotellissa oli taas kerran pitkästi portaita, joissa saatiin kanniskella matkarattaita. Mutta siellä oli myös hirveän kiva kattoterassi, josta oli hienot näkymät kaupunkiin! Lasten nukahdettua karkasinkin sinne viinilasillisen kanssa lukemaan kirjaa.

Tulis jo se paatti!

Juoksentelua tuulisella autolautan kannella. 

Trogirissa oltiin vain yksi yö, sillä seuraavana aamuna oli kiidettävä lentokentälle ja kotiin Helsinkiin. Niinpä tutustuttiin vain keskustaan, eikä edes tutkittu onko lähistöllä uimarantoja. Tämän ensivaikutelman perusteella olisin hyvin voinut olla Trogirissa pari-kolmekin yötä, sen verran viehättävältä pikkukaupunki vaikutti!
Trogirin historiallinen vanhakaupunki sijaitsee saarella, jonne toki on yhteys mantereelta. Uusi keskusta on rakentunut mantereen puolelle. Kaiken kaikkiaan hyvin kompakti, helposti tutustuttava kaupunki.

"Trogirilla on mielenkiintoinen jatkuvan kaupunkimaisen asutuksen historia 2300 vuoden ajalta. Sen monipuolinen kulttuuri kehittyi kreikkalaisten, roomalaisten ja venetsialaisten vaikutuksesta. Trogirissa on useita palatseja, kirkkoja ja torneja sekä linnoitus pienellä saarella. Vuonna 1997 kaupunki listattiinkin UNESCOn maailmanperintöluetteloon." Lähde Wikipedia.

Vanhakaupunki oli todella eläväinen ja tunnelmallinen. Vanhat linnanportit sulkivat sisäänsä sokkeloiset kujat ja viihtyisät aukiot. Aukiolla oli juuri joku paikallisen koulun musiikkikilpailu tai kevätjuhla ja siksi hirveästi pöhinää. Kapeilla kujilla oli ihania istutuksia mitä erikoisimmissa ruukuissa, kuivuvia pyykkejä naruilla sekä vilkkaammilla alueilla ravintoloita, jäätelökioskeja ja pieniä putiikkeja. Uuden ja vanhan kaupungin välissä levittäytyi markkina-alue, jossa oli tyypillisesti kaikki alueen erikoisuudet edustettuina: ilmakuivattu kinkku, oliiviöljyt, hunajat sekähedelmä- ja vihannestori. Niin ja tietenkin matkamuisto- ja muu krääsämyynti.

Kamerlengon linnoitusten sisälle ei vaivauduttu, mutta ihan siinä linnoituksen likellä oli lasten leikkipaikka, missä Tytär sai kuluttaa ylimääräistä energiaa. Eikä muuten kiivetty mihinkään torniin eikä kukkulalle, sinänsä poikkeuksellista. Kattoterassimme (öh, no olihan se tavallaan meidän kun muitakaan ei ollut) taisi olla Trogirin ainoa "näköalapaikka", missä käytiin.

Rakastuin Kroatiaan jo käydessämme Zagrebissa vuonna 2011. Silloin paikalliset kysyivät, että hullut mitä te täällä teette, miksette ole rannikolla? Nyt ymmärrän. Vaikka rakastin minä Zagrebiakin. Kyllä Kroatiassa on jotain maagista. Ihmisetkin ovat niin ystävällisiä ja avuliaita.

Koko ajan se vaan kasvaa: tarve, hinku ja halu päästä tuonne Balkanille seikkailemaan lasten kanssa paikkoja tutkimaan. Ehkäpä jo ensi kesänä?

Oletko sinä käynyt Trogirissa? Oliko Trogir yhtä viehättävä, kuin meidän pieni pintaraapaisu antoi ymmärtää?