Vinkit Karibian risteilylle - tietopaketti Carnival Glorysta

Olen aina salaa unelmoinut kunnon risteilystä. Kauan haaveena oli Alaskan risteily, mutta kun perillinen ilmoitteli tulostaan, vaihtui unelmat kuin itsestään Karibian suuntaan. Alaskan risteily on kyllä edelleenkin haaveissa mutta nimenomaan haaveissa - varmasti vielä pitkään.

Nyt halusin kokea sen lapsuuden Lemmenlaivoistakin tutun meiningin ja unelmarannat. Tällainen laumamatkaaminen varmasti herättää ristiriitaisia mielikuvia eikä sovi kaikille, mutta me nautittiin helppoudesta. Tässä kirjoituksessa koostettuna meidän vuoden 2014 Karibian risteilyn kokemuksia, kun tyttäremme oli piirua vaille 2v.

Huomioitavaa on, että risteilyltämme puuttui noin 800 matkustajaa Chicagon lentokentällä tapahtuneen välikohtauksen takia. Risteilyn lähtöpäivänä Chicagon lentokentän entinen työntekijä oli tunkeutunut lennonjohtotorniin ja sytyttänyt sen palamaan ja yrittänyt päättää omat päivänsä. Kaikki lennot siltä päivältä peruttiin ja moni jäi sen takia saapumatta ajoissa Miamin satamaan. Risteilyllämme oli siis normaalia enemmän tilaa eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. 

Carnival Glory

Miami South Beach

Isla Roatan, ei-ihan-niin-unelmaranta

Karibian risteilyn varaaminen

Matkatoimistojen tarjoamat risteilypaketit (lennot, all inclusive, suomalainen matkanjohtaja jne) vaikutti ihan kohtuuttoman kalliilta meikäläisten rahapussille. Mutta kun ajatus oli saatu vireille, niin aloimme tietenkin tutkimaan netin tarjontaa. Ja ainahan se vastaus sieltä löytyy.

Netin risteilysivustoilta tai suoraan varustamolta sai hyvinkin kilpailukykyiseen hintaan risteilyt ja lennot halusimmekin ottaa itse, jotta saisimme aikaa myös Floridalle. Me ostettiin risteily lopulta Cruise.comin kautta mutta vastaavia risteilysivustoja on useita. Matka maksettiin kahdessa erässä, ensin pieni varausmaksu ja sitten lähempänä risteilyä loppusumma - joka muuten luottokorttimaksun takia piti hoitaa puhelimitse suoraan Cruise.comin kanssa. Asiakaspalvelija oli erittäin avulias eikä puhelussa tullut eteen ongelmia. 

Meidän risteilyn ajankohta oli syys-lokakuun vaihde (vuonna 2014). Risteilyt on siihen aikaan melko edullisia, sillä lapset on jo koulussa ja syksy on tunnetusti hurrikaaniaikaa. Meillä säät olivat kuitenkin oikein hyvät, vaikka olikin kuumaa ja kosteaa.

Risteilyjä saattaa saada erityisen halvalla, jos uskaltaa odottaa sopivaa kampanjaa tai viime hetken hintoja. Meille tärkeää oli tietty ajankohta töiden ja vuosilomien takia sekä halusimme juuri tälle reitille.

Laivaksi valikoitui Carnival Cruisesin  Carnival Glory ja viikon risteilyn reitti: Miami - seaday - Cozumel, Meksiko - Belize City, Belize - Isla Roatan, Honduras - Grand Cayman, Cayman Islands (UK) - seaday - Miami. Mutta tänään käsitellään nyt vain itse laivaelämää. 

Cozumel, Meksiko

Tulum, Meksiko

Belize City

Hytin valinta

Risteilyä varatessa saimme valita laivan pohjapiirustuksista (deck plan) mieleisimmän hytin. Hytin varaamiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä et ehkä halua majoittua suoraan baarin ylä- tai alapuolella. Tässä valinnassa Cruisecritic on paras ystäväsi.

Viikon kotinamme oli parvekkeellinen kolmen vuoteen hytti, jossa oli parisänky ja vuodesohva. Hytti oli huomattavan tilava verrattuna tuttuihin Tukholman- ja Tallinnan-laivoihin. Parveke oli lapsiperheellisen unelma; kun Tytär nukkui, saattoi vanhemmat fiilistellä partsilla, kuunnella musiikkia ja juoda vaikka skumppaa. Vaikka hytti olikin suhteellisen reilu, on siinä yhdessä huoneessa perheen kanssa elämisessä välillä omat haasteensa. Niinpä se parveke oli monesti lähestulkoon henkireikä! Meidän hytti oli niin sanotusti sataman puolella (port side), joten esimerkiksi risteilylle lähtiessä oli suorastaan epätodellista seurata omalla parvekkeella ohilipuvaa Miamin South Beachia.

Sijainnin suhteen onnistuttiin hyvin: asuttiin 8/14 kerroksen Verandah-kannella, laivan keskiosasta hivenen taaksepäin, lähellä hissejä. Vaikka hytti olikin suoraan buffetin alapuolella (oma moka), emme kuulleet sieltä yhtään mitään. Lapsen kanssa oli nopeaa nousta vain yksi kansi ylöspäin Lido-deckille, missä oli buffettien ja ravintoloiden lisäksi suurin osa uima-altaista. Hauskana kuriositeettinä: taikauskon takia laivassa ei ollut lainkaan 13. kantta. 

Hytillä on aina nimettynä kaksi stuerttia, jotka palvelevat koko risteilyn ajan ja auttavat kaikessa mitä vain keksit pyytää. He petaavat aamuisin sängyt ja avaavat sen iltaisin, jotta petiin on helppo pujahtaa. He käyvät kysymässä, miten voisivat olla avuksi ja ihastelevat jälkikasvuasi. Kohtele heitä aina ystävällisesti, sillä he tekevät paljon, paljon, paljon töitä, jotta lomasi olisi onnistunut.

Avattu vuode ja seuraavan päivän Fun Times

Oma parveke on suositeltava!

Hytin telkkarissa näkyi reaaliaikainen laivan sijainti ja matkan eteneminen

Ruokailut ja juomat

Risteilyn hintaan kuuluu täysylläpito, mikä tarkoittaa Carnivalilla buffetin lisäksi myös á la cartea pääruokasalissa sekä muutaman teemaravintolan tarjoilut. Lisäksi Lido-kannella oli 24h pehmiskoneita, joista sai käydä ohikulkiessaan pyöräyttämässä itselleen jätskin. Ruokaa ja ruokajuomia oli laivalla tarjolla kellon ympäri. Myös huonepalvelu ja sen suppeampi ruokalista kuului risteilyn hintaan. Meripäivinä oli pääruokasalissa tarjolla hieman ylellisempi Seaday Brunch, jota suosittelen erityisellä lämmöllä. Risteilyn hintaan kuuluvien lisäksi oli vielä pari lisämaksullista ravintolaa, mikäli halusi jotain erityisen hyvää ja hieman hienostuneempaa ravintolaa. 

Juomista ilmaisia ovat pelkästään ruokajuomat (vesi, lemonade, ice tea ja kahvi/tee), paitsi aamupalalla on tarjolla myös mehuja ja kaakaota. Henkilökunnalta saimme pyytämällä Tyttärelle pieniä maitotetroja juotavaksi.

Alkoholit ovat melko arvokkaita (baari lisää automaattisesti 15% palvelurahan), mutta risteilylle on ostettavissa erilaisia juomapaketteja. Me skipattiin kaikki paketit; muutaman drinkin takia ei kannattanut pakettia ostaa ja maissa tuli maisteltua kunkin maan omia oluita. Parhaimpiin juomapaketteihin olisi kuulunut myös smoothiet ja laivan kahviloiden erikoiskahvit. Nämä on tietysti tarvekysymyksiä, haluaako juoda drinkkejä, limppareita, kahveja jne laivalla hyvinkin paljon.

Risteilyä varatessa piti valita joko illallisaika (noin klo 17 tai klo 20) tai "Your time dining" jolloin sai mennä syömään milloin itselle parhaiten sopi. Oli vain otettava huomioon, että ruuhka-aikaan saattaa joutua odottamaan pöydän vapautumista. Meille Your Time Dining sopi hyvin.

Lapsille on pääruokasalissakin tarjolla syöttötuoleja ja me saimme aina erittäin hyvää palvelua, pieninkin ruokaseuralainen. Lapsen omatoimista (välillä sotkuista) syömistä ei katsottu pahalla, joten pääruokasaliin kannattaa rohkaistua mennä syömään pientenkin lasten kanssa. Lapset eivät vaan välttämättä jaksa istua kaikkien ruokalajien loppuun saakka...

Vaikka huonepalvelu kuului risteilyn hintaan, tilattiin me vain kerran aamupala huoneeseen. Silloin oli aikainen lähtö Meksikoon ja haluttiin päästä aamutoimissa mahdollisimman nopeasti. Yllättävän monipuoliselta listalta saatiin aamupalaherkkuja huoneeseen jo puoli seitsemäksi, joten saatiin syötyä samalla kun valmistauduttiin pitkään retkipäivään. Lapsen kanssa tämä oli erityisen näppärää.

Laivan viihde ja aktiviteetit

Laivalla on ohjelmaa joka päivä aamusta iltaan. Seuraavan päivän "Fun Times" ilmestyy sängylle aina iltaisin, josta voi poimia aktiviteetit, joihin haluaa osallistua. Tekemistä on paljon, eikä kaikkea mitenkään kerkeä. Varsinkaan, jos on lapsia vahdittavana... Risteilyvieraita viihdyttävät mm: Casinot. Yökerhot. Kuntosalit, sauna ja spa-osasto. Uima-altaat, pelialueet, juoksurata. Dive-in movies. You name it. Ei tule tylsää hetkeä, jos et halua.

Meistä hauskimpia oli jokailtaiset komedia-esitykset sekä iso musikaali, joka esitettiin muutaman kerran risteilyn aikana jotta kaikki pääsisivät sen näkemään. Yksi viihdetähti laivalla on ns. risteilyisäntä (cruise director). Carnival Gloryllä se oli Dr E, aivan hulvattoman hauska kaveri. Jokainen aamu alkoi keskusradioon lauletulla Good Morning -biisillä. Mitä pitemmälle risteily eteni, sitä hauskemmiksi jutut muuttuivat. Yksi risteilyviikon parhain juttu oli Dr E. Toisia jatkuvat kuulutukset ja nostatukset ärsyttävät. 

Laivalla on viihdettä ja tekemistä niin paljon, että miettisin etukäteen mitä lomalta haluaa; haluaako paljon satamia ja vain vähän aikaa laivalla vai toisinpäin. Satamapäivät on huikeita, mutta usein aika raskaita. Viimeksi meillä oli vain 2 meripäivää ja 4 satamaa. Seuraavalle risteilylle haluttiin 3 meripäivää ja 3 satamaa.

Lapsille suunnattua

Lapsille suunnattuja vaihtoehtoja oli paljon ja omat kerhot tietyille ikäryhmille. Yli kaksivuotiaille olisi ollut kerhot ja lapsenvahtipalvelu, mutta oma Tytär ei vielä ollut ihan siinä iässä - eikä ehkä olisi kovin mielellään jäänytkään yksin vierasta kieltä puhuvan kanssa. Meidän kokemukset on siis vain alle kaksivuotiaan lapsen näkökulmasta.

Gloryn leikkitilat sisällä olivat kaikki sellaisia, joissa vanhemmat jättävät lapset sinne hoitoon/kerhoon. Pari kertaa viikon risteilyn aikana oli avointen ovien tunnit, jolloin me pienempien lasten perheet saatiin tulla sisätiloihin leikkimään. Tilat vaikuttivat monipuolisilta ja siisteiltä.

Kaikille lapsille vapaassa käytössä oli ulkokannen pieni leikkipaikka, jossa alle kaksivuotias viihtyi erittäin hyvin koko viikon. Laivalla oli vähän lapsia, joten saatiin usein olla leikkipaikalla ihan omalla porukalla. Leikkipaikan päällä oli onneksi pieni varjo, päivisin saattoi aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta.

Varsinaista lasten uima-allasta ei ollut, liukumäki oli hieman isommille suunnattu ja uima-altaisiin oli vaippaikäisiltä pääsy kielletty. Me rikottiin hieman sääntöä... eikä kukaan tullut siitä meille huomauttamaan. Saatiin lainata isompien lasten uimaleluja, mutta suosittelen ottamaan jotain uimapatjoja tai kellukkeita lapsille mukaan.

Laivalla oli myös viihdettä lapsiperheille, mm. Hasbro-livepeliohjelmaa, koko perheen stand-up -esitykset, arcade... Tyttäremme mielestä yksi parhaimmista viihteistä oli juosta pitkää hyttikäytävää niin pitkälle kuin jaksaa. Ja hyttikäytäviähän riitti mielin määrin.

Yleistä

Carnival Glory on Karibialla vain keskikokoinen risteilijä, joka vetää lähes 3 000 matkustajaa ja sillä on 1 150 työntekijää. Meille pikkupurkeille tottuneille se on silti v a l t a v a ! Suosittelen lataamaan esimerkiksi Ship Mate -sovelluksen puhelimeen, jotta navigointi laivalla olisi helpompaa. Kröhöm, ainakin tämmöiselle suuntavaistottomalle hahmottamisrajoitteiselle talliaiselle.

Ennen laivan lähtöä on kaikille matkustajille tarkoitettu pelastusharjoitus (muster drill) ja laiva ei lähde ennen kuin kaikki ovat menneet osoitettuun paikkaan. Laskenta suoritetaan niin monta kertaa, että luvut täsmää. Joten ole kiltti ja saavu ajoissa paikalle. Sen jälkeen voikin kipin kapin kiirehtiä katselemaan haluamastaan paikasta Miamin satamasta poistumista. Se on niin upeaa, ettet varmasti halua missata sitä.

Risteilijöillä on yleensä jenkkien rakastamat juhlaillalliset (formal nights) iltapukuineen. Silloin he pukeutuvat ykkösiinsä, eikä mikään gaala-asu ole liian överi. Kun kerran on pynttäydytty, pitää käydä samalla myös kuvauttamassa itsensä. Tätä varten Gloryllä oli lukuisia valokuvauspisteitä jenkkityyliin: suuret (usein mauttomat) taustakankaat näyttävine rekvisiittoineen. Niistä sai sitten valita omaan tyyliin sopivimman teeman. Mekin käytiin muutaman kerran kuvauksissa, vaikkei kovin jaksettukaan panostaa juhlavuuteen. Saatiin ihan hauska muisto utuisesta, tyylitellystä perhekuvasta.

Juhlailtoja varten laivalta olisi saanut vuokrattua suoria housuja ja puvuntakkeja tai jopa ihan smokkeja. Me oltiin aika smart casual -linjalla ja tyydyttiin silloin syömään buffetissa. Pääruokasalissa olisi saattanut olla alipukeutunut olo, mutta muuten ne illat meni ihan kivuttomasti noinkin. Eli jos ei halua panostaa juhlapukeutumiseen, niin sekin on ihan ok! Yleensä juhlailtoina ruokalistalla oli hummeria, siksikin se oli suosittu ilta.

Satamiin poistumiset on kahdenlaisia: laiturin kautta tai yhteysaluksilla (tender boats). Jos satamaan pääsee suoraan laiturilta, voit tulla ja mennä miten itseäsi huvittaa. Jos taas tarvitaan yhteysaluksia, lautat ovat usein suosituimpiin aikoihin ruuhkautuneita jolloin käytössä on jonotusnumerot. Voit viettää aikaa laivalla ja odottaa oman numerosi kuuluttamista miten ja missä haluat. 

Koko risteilyn ajan eletään laivan aikaa eli Miamin aikavyöhykkeessä. Vaikka maissa olisi mikä kellonaika, on pidettävä koko ajan mielessä laivan aika. Kun kerrotaan laivan lähtöaika, silloin on oltava takaisin laivalla. Pahimmassa tapauksessa laiva ei voi odottaa vaan lähtee eteenpäin. Silloin matkustaja saa suoriutua omakustanteisesti seuraavaan satamaan.

Laivalla ei ole wifiä, mutta saatavilla on erilaisia internetpaketteja ja laivalta löytyy myös nettikahvila tietokoneineen. Ainakin vuonna 2014 nettipaketit olivat erittäin kalliita ja hitaita, joten me tyydyimme käyttämään nettiä tarvittaessa vain satamissa. Teki ihan hyvääkin olla viikko aika pitkälti netin ulottumattomissa.

Laivalla käytössä on seacard (Sail & Sign), johon on liitetty luottokortin tiedot. Seacard toimii sekä hytin avaimena, tunnistautumisena laivasta poistumisiin ja palaamisiin sekä ostoksiin. Käteistä laivalla ei tarvita, kun ihan kaikki ostokset voi maksaa seacardilla. Kätevää!

Tipit (gratuity) mietityttää aina. Tipit voi halutessaan maksaa ennakkoon, jolloin tippejä maksetaan (v. 2016) 12,95 euroa per aikuinen per päivä. Tämä rahasumma jaetaan laivan henkilökunnalle siten, miten oletetaan heidän sinua palvelevan. Rahajakoa voi käydä mukauttamassa infossa, sitä voi korottaa tai sitä voi pienentää jos jokin on mennyt pahasti vikaan. Vaikka huonepalvelu sisältyi tähän palvelumaksuun, suositellaan tipin antamista esimerkiksi yöaikaan pyydettyyn huonepalveluun.

Hyttien stuertit tekevät valtavan työn minimipalkalla. Kuten aiemmin jo viittasin, kohtele heitä aina hyvin ja ystävällisesti. En tiedä oliko tämä oikeasti väärinkäsitys vai joku linssiinviilausyritys, mutta meiltä veloitettiin pari pikkupulloa votkaa vaikkei ihan-vilpittömän-varmasti oltu käytetty yhtäkään. Elikkäs: jos et tarvitse minibaaria, pyydä stuertteja lukitsemaan se. Jos tarvitset jääkaapin, pyydä stuertteja viemään minibaarin tuotteet kokonaan pois tai laske joka aamu ja ilta tuotteet. Menetys ei ollut rahallisesti iso ja vain periaate harmittaa. Se tapahtui vieläpä ihan viimeisenä kokemuksena laivassa, joten jäi aika tympeä fiilis käteen. Ei näin. 

Jos satamaan mennessä sanotaan, ettei hedelmiä saa viedä maahan, niitä ei kannata silloin yrittää viedä maahan. Me todettiin, että "ei niitä laukkuja kukaan tuu tutkimaan" ja heti ensimmäisenä laiturille päästyä tuli "hedelmäkoirat" kimppuun. Heheheh, luovutettiin banaanit ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja pahoiteltiin kovasti.

Kyseessä on valtava laiva ja valtavasti ihmisiä; reilut 4000. Laivalla liikkuu valtavasti pöpöjä ja käsidesiautomaatteja ei ole ripoteltu ympäriinsä huvin vuoksi. Käytä niitä. Muista pestä käsiä. Norovirusepidemiat ovat laivoilla valitettavan yleisiä. Meidän porukka säästyi isommalta, mutta itselläni oli viimeisenä yönä ylä- ja alakautta purkautuva mahapöpö joka meni onneksi yhdessä yössä ohi. Pahimmillaan laivalla voi joutua vaikka karanteeniin, jos epidemia pääsee jylläämään.

Risteilyn päättyessä, lähtöä edeltävänä iltana matkalaukut pakataan ja ne noudetaan yöllä käytävältä hytin edestä. Joten laivasta poistuminen käy helposti vain käsimatkatavaroilla ja laukut noudetaan hihnalta kuten lentokentillä. Laivasta poistumiseen on myös oma lähtöaika, joka ilmoitetaan edellisenä iltana. Laivalla saattaa joutua odottamaan pitkäänkin, ennen kuin oma lähtöaika tulee. Jos haluaa nopeammin ulos, voi matkalaukut pitää ja kantaa ne itse pois laivasta.

Reissuperheen vinkkiviitoset:

- Laivaan pääsee jo hyvissä ajoin ennen ilmoitettua lähtöä. Esimerkiksi meidän risteilyn oli tarkoitus lähteä klo 17 mutta me oltiin jo klo 12 syömässä runsasta buffetlounasta laivalla. Pakkaa käsimatkatavaroihin uimatarvikkeet ja muut tarpeelliset, sillä matkatavarat toimitetaan hytteihin vasta paljon myöhemmin. 

- Meillä oli mukana Cobra-radiopuhelimet itkuhälytinominaisuudella. Sillä kantama on niin hyvä, että pystyttiin joskus poistumaan yhdessä jopa hytin ulkopuolelle, kun Tytär nukkui yöunia. Kauas ei uskallettu mennä, eikä varsinkaan viipyä pitkään, mutta muutaman kerran käytiin vilkuilemassa miehen kanssa yhdessä illan show'ta tai ulkokannella fiilistelemässä kuumaa, pimeää yötä.

- Tutustu pohjapiirustukseen hyvissä ajoin ennen reissua ja opettele se mahdollisimman pitkälle ulkoa. Kun suurin osa matkustajista saapuvat, heillä menee pari ensimmäistä päivää etsiessä hyviä hengailumestoja, kun sinä jo tiedät reitit parhaimpiin paikkohin. En vitsaile! Minä katsoin YouTubesta useampia esittelyvideoita ja onneksi niin. Niistä sai todella paljon hyviä vinkkejä ja löydettiin piilossa oleva poreallas ja tyhjiä ulkokansia joihin muut eivät olleet löytäneet.

- Jos on merisairauteen taipuvainen, kannattaa valita hytti laivan keskeltä eikä kovin ylhäältä. Luin, että vihreä omena auttaa merisairauteen, mutta omakohtaista kokemusta ei ole. Jos merisairaus yllättää, kannattaa jälleen kerran kääntyä hytin nimettyjen stuerttien puoleen, heillä on niksit merisairautta(kin) varten.

- Tarkista, saako laivaan viedä omia juomia. Vuonna 2014 Carnival Glorylle sai viedä kohtuullisen määrän virvoitusjuomia (vietiin kaksi sixpackiä) ja kaksi viinipulloa. Viinipullot voi huoletta nautiskella omassa hytissä, mutta jos halusi juoda ne ravintolassa, maksettiin siitä ns. korkkausmaksu (corgage fee).  

- Carnival Gloryllä oli edullinen itsepalvelupesula. Sitä ei välttämättä mainosteta, etsi keskustelupalstoilta ja laivan pohjapiirustuksista tietoa. Pesulaa varten tarvitsi tosin käydä infossa vaihtamassa rahaa kolikkopötköihin, joilla sai ostettua niin pesuainetta, pesuaikaa ja kuivausrummun. Lapsiperheelliselle e-rit-täin toimiva homma. Reissuperhe kiittää!

- Casinosta voi käydä hakemassa avainnauhan ja teettää seacardiin reiän, jolloin kortin saa roikkumaan/kiinnitettyä ihan mihin vain.

- Moni tykkää jäädä satamapäivinä laivaan ja nauttia lähes tyhjän laivan edullisista palveluista. Esimerkiksi spa tarjoaa silloin palveluita puoleen hintaan.

- Carnival melting chocolate cake. Koe se.

Jäikö jotain vielä hampaankoloon? Kysy ihmeessä lisää, toimitus vastaa parhaansa mukaan.

Lue lisää Karibian risteilystä Lähinnä Kauempana -arkistosta:
Cozumelista Tulumin raunioille
Belizen pikkusaari Coff's Caye
Hondurasin Isla Roatan - ei enää ikinä
Caymansaarten Seven Mile Beach

LUE KOKO POSTAUS »

Trogir - pysähdys viehättävään pikkukaupunkiin

Aiempaa Kroatia-tarinointia täällä toukokuiselta äkkilähdöltämme.

Matka meni ihmeen nopeasti Hvar-saarelta mantereelle, Trogiriin. Hvarin kaupungista Stari Gradiin meni aika harvakseltaan busseja, joten jouduttiin odottelemaan kauan lautan saapumista. Tytär alkoi olla jo melko tympiintynyt. Onneksi siellä oli muutama ravintola ja iso kauppa, jossa saatiin edes vähän kulutettua aikaa. Iso aasialaisryhmä piiritti meidät (taas) odotellessaan ja halusivat ottaa Tyttärestä kuvia. Tähän ilmiöön törmäämme ulkomailla usein.

Splitin päässä ei tarvinnut kyllästyä. Autolautta saapui Splitiin ihan ajallaan ja heti sataman lähellä oli bussiasemakin. Ostettiin liput seuraavaan bussiin ja napattiin vähän evästä jostain aseman lähistön ruokapaikasta, ennen kuin Trogiriin menevä bussi saapui. Bussiin noustessa oli vähän säätöä, kun porukkaa oli paljon. Matkatavarat pitikin merkitä ja niistä maksettiin erikseen jotain pientä. Bussimatka lähes täydessä bussissa meni kuitenkin joutuisasti.

Oltiin muutama päivä aiemmin varattu Villa Kampanel-hotellista huone, ihan bussiaseman läheltä, uuden kaupungin puolelta. Hotellissa oli taas kerran pitkästi portaita, joissa saatiin kanniskella matkarattaita. Mutta siellä oli myös hirveän kiva kattoterassi, josta oli hienot näkymät kaupunkiin! Lasten nukahdettua karkasinkin sinne viinilasillisen kanssa lukemaan kirjaa.

Tulis jo se paatti!

Juoksentelua tuulisella autolautan kannella. 

Trogirissa oltiin vain yksi yö, sillä seuraavana aamuna oli kiidettävä lentokentälle ja kotiin Helsinkiin. Niinpä tutustuttiin vain keskustaan, eikä edes tutkittu onko lähistöllä uimarantoja. Tämän ensivaikutelman perusteella olisin hyvin voinut olla Trogirissa pari-kolmekin yötä, sen verran viehättävältä pikkukaupunki vaikutti!
Trogirin historiallinen vanhakaupunki sijaitsee saarella, jonne toki on yhteys mantereelta. Uusi keskusta on rakentunut mantereen puolelle. Kaiken kaikkiaan hyvin kompakti, helposti tutustuttava kaupunki.

"Trogirilla on mielenkiintoinen jatkuvan kaupunkimaisen asutuksen historia 2300 vuoden ajalta. Sen monipuolinen kulttuuri kehittyi kreikkalaisten, roomalaisten ja venetsialaisten vaikutuksesta. Trogirissa on useita palatseja, kirkkoja ja torneja sekä linnoitus pienellä saarella. Vuonna 1997 kaupunki listattiinkin UNESCOn maailmanperintöluetteloon." Lähde Wikipedia.

Vanhakaupunki oli todella eläväinen ja tunnelmallinen. Vanhat linnanportit sulkivat sisäänsä sokkeloiset kujat ja viihtyisät aukiot. Aukiolla oli juuri joku paikallisen koulun musiikkikilpailu tai kevätjuhla ja siksi hirveästi pöhinää. Kapeilla kujilla oli ihania istutuksia mitä erikoisimmissa ruukuissa, kuivuvia pyykkejä naruilla sekä vilkkaammilla alueilla ravintoloita, jäätelökioskeja ja pieniä putiikkeja. Uuden ja vanhan kaupungin välissä levittäytyi markkina-alue, jossa oli tyypillisesti kaikki alueen erikoisuudet edustettuina: ilmakuivattu kinkku, oliiviöljyt, hunajat sekähedelmä- ja vihannestori. Niin ja tietenkin matkamuisto- ja muu krääsämyynti.

Kamerlengon linnoitusten sisälle ei vaivauduttu, mutta ihan siinä linnoituksen likellä oli lasten leikkipaikka, missä Tytär sai kuluttaa ylimääräistä energiaa. Eikä muuten kiivetty mihinkään torniin eikä kukkulalle, sinänsä poikkeuksellista. Kattoterassimme (öh, no olihan se tavallaan meidän kun muitakaan ei ollut) taisi olla Trogirin ainoa "näköalapaikka", missä käytiin.

Rakastuin Kroatiaan jo käydessämme Zagrebissa vuonna 2011. Silloin paikalliset kysyivät, että hullut mitä te täällä teette, miksette ole rannikolla? Nyt ymmärrän. Vaikka rakastin minä Zagrebiakin. Kyllä Kroatiassa on jotain maagista. Ihmisetkin ovat niin ystävällisiä ja avuliaita.

Koko ajan se vaan kasvaa: tarve, hinku ja halu päästä tuonne Balkanille seikkailemaan lasten kanssa paikkoja tutkimaan. Ehkäpä jo ensi kesänä?

Oletko sinä käynyt Trogirissa? Oliko Trogir yhtä viehättävä, kuin meidän pieni pintaraapaisu antoi ymmärtää?

LUE KOKO POSTAUS »

Lomalla ilman lapsia - parisuhdematka Ateenaan

Joskus sitä sattuu niinkin hyvä tuuri, että saa lapsille hoitajat ja pääsee puolison kanssa ihan kahdestaan lomalle. Meille se ei ole ihan niin yksinkertaista, sillä tukiverkkoa on vähän ja sekin kaukana.

Ateenan-lennot varattiin kauan aikaa sitten, kun ei ollut vielä mitään takeita päästäisiinkö ylipäänsä lähtemään. Vauva oli silloin vielä täysin äidissä kiinni: ei puhettakaan, että olisin uskaltanut lähteä yli tunniksi pois kotoa. Mutta niin vaan lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu! Lapset jäivät hyvillä mielin pappansa ja papan sydänkäpysen kanssa kotiin ja kaikki oli mennyt oikein hyvin.

Oli ihan outoa pakata, kun matkaan lähti pelkästään yksi käsimatkatavara. Ei tarvinnut ottaa säkillistä syötäviä, juotavia, viihdytystä, vaippoja, harsoja, vaihtovaatteita jokaiselle perheenjäsenelle, lääkkeitä kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin akuutteihin sairastapauksiin... vaan kassiin sujahti pari vaatekertaa, hellehattu, pesuaineet matkakoossa, kamera ja KIRJA.

Oikeastaan tuo kirja oli symbolisesti ihan tärkein esine mukana.

Aegean Airlines yllätti mukavuudellaan. Budjettimatkailijana sitä on tottunut siihen, että lennot on aina niitä kaikista riisutuimpia, jolloin hintaan kuuluu hädin tuskin istumapaikka. Mutta Aegeanilla reilun kolmen ja puolen tunnin lennolla tarjoiltiin lämmin ruoka ja sen lisäksi sai vielä mietoja alkoholijuomiakin maksutta.

Kylläpä tuntui harvinaiselta luksukselta, kun sain lipitellä viiniäni ja samalla lukea kirjaa. Ilman, että kukaan halusi minusta mitään ja vessassa tarvitsi käydä vain omilla tarpeilla. Taisinpa ottaa pienet torkutkin!

Ateenassa saatiin haahuilla ihan omalla aikataululla. Tai siis, ei ollut aikataulua. Ei ollut väliä mihin aikaan söi lounaan, jos söi. Eikä tarvinnut murehtia, meneekö jossain kohteessa liian myöhään. Ihan sama. Kun nähtiin joku mielenkiintoinen paikka, mentiin sinne.

Meillä on ollut tapana suunnitella vähän liian paljon kaikenlaista reissuillemme. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Tällä kertaa jätettiin koko reissu lähestulkoon suunnittelematta: vain kolme juttua oli mielessä, joista yksi jätettiin tekemättä. Sentään pari matkaopasta oli mukana, joita plärättiin silloin, kun pysähdyttiin viihtyisälle terassille olusille.

Yksi tavoite matkalle oli, että aiomme nukkua hyvin! Oltaishan tietysti ihan yhtä hyvin voitu ottaa hotelliviikonloppu Helsingissäkin, jos nukkua halusimme. Laskettiin, että se olisi tullut saman hintaiseksi - ellei jopa kalliimmaksi - kuin koko tämä Ateenan-matka! Ateenassa kuitenkin oli syyskuussa vielä yli 30-astetta lämmintä ja siellä pääsi kunnolla irti normaaliarjen rasituksista.

En edes muista aikaa, milloin viimeksi olisin saanut nukkua parina yönä peräkkäin 10 tuntia heräämättä. Ja heräillä aamuun kaikessa rauhassa, valua omaan tahtiin aamupalalle valmiiseen pöytään. Juoda kahvi kuumana ja syödä mitä vaan, vaikka suklaacroissanttia, jos mieli teki. Ei tarvinnut pyyhkiä kaatuneita maitoja eikä voidella leipiä muille kuin itselle.

Tuli suorastaan alkuseurustelun ajat mieleen, kun pakollisen (ja huikean!) Acropolis-vierailun jälkeen ostettiin huurteiset oluet "kylmälaukkumyyjältä" ja kiivettiin Acropoliin lähellä sijaitseville kallioille seuraamaan auringonlaskua. Siellä oli paljon muitakin, eikä ihme. Näkymät sieltä oli melkoiset; matalaa, vaaleaa kivitaloa vierivieressä silminkantamattomiin. Talojen keskeltä kohosi korkeuksiin Lycabettus, takana ylväs Acropolis ja Acropoliin toisella puolella Filopappui.

Sitä mukaa, kun aurinko laski, syttyi valot hiljalleen myös ateenalaisten taloihin ja Acropolis näytti yövalaistuksessaan entistä uljaammalta. Illan pimenemistä seuratessa kiiteltiin muutamankin kerran kylmälaukkumyyjää ja haaveiltiin sellaisesta Suomesta, jossa kesätapahtumissa kiertelisi samanlaiset juomamyyjät. (Hah ha haa, aina saa haaveilla!)



Ateena ei ollut ihanteellinen pienten lasten matkakohde. Hotellin vieressä oli kyllä iso leikkipaikka, mutta muuten kaupunki ei ollut kovin miellyttävä pienten lasten näkökulmasta. Olettaen, että 1- ja alle 4 -vuotiaat lapset eivät innostu lukemattomista raunioista ja hankalasta liikennekulttuurista. Muun muassa hotelliimme saimme etsiä tietä parin valtatien alitse ja hyppiä isojen teiden yli - ilman suojateitä.

Kaikki nämähän ovat tietty asenne- ja järjestelykysymyksiä, mutta olimme iloisia, kun tällä kertaa ei ollut rattaita kannettavana eikä juoksevaa lasta vartioitavana.

Vaikka rakastankin lasten kanssa matkustamista, tuli tämä kahdestaan vietetty loma tarpeeseen. Kotiin oli ihana tulla ja halata lapsia, mutta oltiin niin fiiliksissä, että jos vaan hoitajat ovat myötämielisiä, otetaan vuosittainen pakomatka tavaksi.



Vaikka Ateena itsessään ei mikään kovin romanttinen ollut, oli se mielenkiintoinen ja sopiva kohde pariskunnan viikonloppulomalle. Joskus myös epäromanttinen voi olla romanttisempi, kuin itsestäänselvästi romanttinen. Ymmärsikö tästä, mitä haen takaa? Eli esimerkiksi Pariisi voi olla jo odotuksiltaan ja puitteiltaan romanttinen mutta "epäromanttisen" paikan tekee romanttiseksi jokin kokemus hyvässä seurassa. Tässä Ateena onnistui yli odotusten.

Itse Ateenasta ja sen ympäristöstä enemmän sitten toisella kerralla.

Lue myös:
Paras näköalapaikka Ateenaan - Lycabettus (Likavitos)
Parisuhdematka Madridiin ennen toisen lapsen syntymää

LUE KOKO POSTAUS »

Kruunuvuorenrannan hylätyt huvilat - kun ne vielä olivat

Luin Toisiin maisemiin -blogin jutun  "joku päivä käydään tuolla" ja mietin omia paikkoja, missä on aina pitänyt käydä. Aikanaan sellainen paikka oli Helsingin Kruunuvuorenrannan hylätyt huvilat, joka on varmasti ollut monen pitäisi käydä -listalla. Ja jossa me ehdittiinkin käymään, sen yhden ainokaisen kerran - yli kolme vuotta sitten. Ja onneksi niin! Sillä järkytyksekseni luin juuri Rimma + Lauran matkablogista, että nyt alueen huviloita sitten purettiin.

Aikanaan lähdettiin Kruununvuorenrantaan Nopsa Travelsin innoittamana. Sivuilla on opastettu reitti, merkittävimmät kartanot ja alueen historiaa. Tässä lyhyt lainaus:

"1800-luvun lopulla Helsingin ympäristöön syntyi monia huvila-alueita. Säätyläiset löysivät Kruunuvuoreenkin. Monet huviloiden omistajista olivat Helsingissä asuvia saksalaisia. Toisen maailmansodan jälkeen huvilat päätyivät rauhansopimuksen mukaan Neuvostoliiton haltuun. Kruunuvuoresta tuli Suomen Kommunistisen Puolueen jäsenten ja heidän perheidensä kesänviettopaikka. 1950-luvulla alueen osti liikemies Aarne Aarnio, joka olisi halunnut rakennuttaa Kruunuvuoreen uuden asuinalueen. Hanke ei koskaan toteutunut ja huvilat jäivät rappeutumaan. Osan rakennuksista Aarnio vuokrasi kesäasunnoiksi yritystensä työntekijöille." - Nopsa Travels

Ohessa kuvia alueelta elokuussa 2013, vain noin vuosi sen jälkeen kun viimeiset asukkaat lähtivät Villa Hällebon kartanosta. Meillä oli mukana kantorepussa silloin 9kk ikäinen Tytär. Kruunuvuoren huviloille meni niin pieni metsäpolku, ettei rattailla olisi mitenkään päässyt perille asti. Seikkailtiin alueella ja monessa talossa piipahdettiin hieman sisäpuolellakin.

Koska mulla oli vauva repussa, en uskaltanut kovin pitkälle sisälle, etten kompastu hiireen eikä talo romahda päälle. Nimittäin monet taloista oli jo niin lahonneita, että olivat osin romahtaneet. Seinissä ja ovissa oli tägejä kauttaaltaan, jälkiä asunnottomien majailusta, suuria hämähäkinseittejä ja rantakallioilla vanhoja nuotiopaikkoja.

Todella vaikuttava paikka. Rähjäisyydestä huolimatta pystyin silti kuvittelemaan, millainen alue on voinut ollut loistokaudellaan. Nyt kaikki oli pysähtynyt ja kuolemassa paikalleen.

Täytyy vielä käydä katsomassa paikkaa nyt, kun huviloita on purettu pois. On sääli, että tämä osa Helsingin historiaa lähtee purkutraktoreiden mukana. Eihän huviloita olisi voinut jättää paikalleenkaan lahoamaan, mutta mitä olisi voitu tehdä, ettei näin olisi alun alkaenkaan päässyt käymään? Olisiko yhtään huvilaa ollut pelastettavissa? Millainen alue olisikaan, jos huviloissa olisi edelleenkin elämää?

Ilokseni luin Rimma + Laura -blogista, että voimassaolevan kaavan mukaan alue saatetaan jättää virkistysalueeksi eikä siten täytettäisi kerrostaloilla. Toivottavasti alueen historiaa saadaan kuitenkin säilymään, edes jollain tavalla.

Kerkesitkö sinä käydä hylätyillä huviloilla? Onko tarinoita ajasta, kun siellä oli vielä elämää?

LUE KOKO POSTAUS »