Hondurasin Isla Roatan - ei enää ikinä Mahogany Baylle

Tämä on kolmas osa Karibian risteilyn maakohteista kertovaa neljän sarjaa. Tänään vuorossa on Hondurasin saarella, Isla Roatanilla, sijaitseva Mahogany Bay. Linkit aiempiin kohteisiin Meksikoon ja Belizeen löytyvät tekstin lopusta.

Tiedettiin etukäteen, että kyseessä olisi varustamon yksityisranta eikä mitään aitoa olisi siis odotettavissa. Kaksi edellistä päiväretkeä oltiin ostettu jo kotimaassa mutta loput kaksi päivää jätettiin vapaiksi. Ja lopulta oltiinkin jo niistä kahdesta ekasta retkipäivästä niin poikki, että päätettiin pitää välissä hölläilypäivä. Kuvissa ranta näytti upealle ja ajatuksena vain olla pari tuntia rantaleikeissä.

Isla Roatanille pääsi laiturilta, joten saataisiin tulla ja mennä ihan oman aikataulun mukaan. Nukuttiin pitkään ja syötiin aamupala kaikessa rauhassa, katsellen Roatania laivan ravintolan ikkunoista. Jos maissa olisi kivaa, voitaisiin käydä vaikka laivalla lounaalla ja mennä takaisin! Hyvä suunnitelma siis.

Tässä vaiheessa ei vielä tilanne näyttänyt kovin pahalle

Edellisen risteilijän kohtalo

Welcome to Mahogany Beach

Saarelle oli aikaa melko vähän: saapuminen maihin oli 7:00 laivan aikaa ja takaisin laivalla piti olla jo 14:30. Hondurasissa kello on kaksi tuntia vähemmän joten todellakin saarella oltiin aikaisin aamulla. Meillähän ei toki kiire ollut ja lompsittiin maihin kun suurin osa oli jo rannalla.

Ensin saavuttiin valtavalle ostosaukiolle. Suuri alue oli ihan täynnä kauppoja, kaupustelijoita ja ylikalliita ravintoloita. Viidellä dollarilla pääsi tuolihissillä rannalle ja takaisin, vaikka matkaa oli alle puoli kilometriä. Oli tosi kuuma eikä meillä ollut Tyttärelle rattaita, niin törsättiin sitten muutama dollari ilmakyytiin. Vaikka nyt sitten maisemia katsellaksemme. Ei se mikään ihmeellinen elämys ollut ja suorastaan vähän hölmöltä tuntui. Tytär sentään tykkäsi!

Paistit menossa rannalle grillattavaksi.

Oma laivamme Carnival Glory

Ranta oli kauhea. Tai siis voisi se olla ihan kiva, jos väkeä olisi ollut rutkasti vähemmän. Mahogany Bay on jättimäisen Carnival Corporationin yksityisranta ja satamassa oli kaksi Carnivalin laivaa yhtä aikaa, joten ihmisiä oli suhteellisen pienellä alueella monta tuhatta! Alue oli rakennettu keskelle pöpelikköä ihan meidän junttien turistien iloksi. Lähellä ei ollut yhtään mitään muuta.

Ekaa (ja ainoaa) kertaa muuten tavattiin maissakin kiertävä laivan valokuvaaja, joka ikuistaa matkustajia ja hauskoja hetkiä. Kuvia voi tietenkin sitten ostaa isolla rahalla laivalta. Mutta ihan hauska niitä otoksia kustakin kohteesta oli käydä katsomassa laivan kuvamyynnissä. (Saattoipa olla, että pari kuvaa tuli viimeisenä risteilypäivänä ostettua...)

Mutta siis takaisin rannalle. Rantatuoleja oli todella paljon tyhjillään. En muista oliko ne hinnoiteltu kovin korkeaksi vai oliko kaikki ihmiset vaan siellä vedessä. Väkeä lillutteli siellä nimittäin niin paljon, etten voinut olla ajattelematta kuinka paljon vedessä oli kaikkia ihmiseritteitä… Hyihyihyi! Minkähänlainen tilanne olisi huippusesongin aikaan? Seuraavat kuvat kertokoon karun totuuden syksyltä 2014:

Käytiin vedessä pulahtamassa jotta saatiin otettua “pakolliset” uintikuvat risteilijän kanssa ja tehtiin rannalla Tyttären kanssa hiekkakakkuja. Rannalla oli muutama lasten leikkipaikka, joissa Tytär sai leikkiä melkolailla rauhassa. Rannalla oli lapsia tosi vähän. Ostettiin (kalliit) bisset ja yritettiin päästä nettiin - siinä onnistumatta. Sitten oli pakko todeta, että ehkä tämä ranta ei ole meidän juttu ensinkään ja hivuttauduttiin hiljalleen takaisin laivaan. 

Mies lähti laivalla urheilemaan. Tyttären nukkuessa päiväuniaan minä vetäydyin kokiksen kanssa parvekkeelle seuraamaan lähtöä. Sitä saikin odottaa, sillä laivaan tuli todella paljon myöhästyneitä! Me kaikki parvekkeilla roikkujat hoputettiin myöhästyneitä.

Joku tosin huuteli, että myöhästyneet saattoi tulla sisarlaiva Sunshinesta, sillä laivassa oli kai ongelmia ilmastoinnin kanssa. Viimeiset mattimyöhäiset tulivat laivaan vasta 15:20! 50 minuuttia myöhässä, 20 min laivan lähtöajan jälkeen. Laiva nytkähti vihdoin liikkeelle 15:25, eli lähes välittömästi viimeisten matkustajien jälkeen.

Tytär ei ollut kuvaustuulella

Vähän syrjemmässä oli eläintarha

Pientä iltapäivän ruuhkaa, kahdesta portista sisään. Jono meni nopeasti.

Niin, että jos Isla Roatan sattuu olemaan risteilykohteesi, niin suosittelen lämpimästi miettimään päivälle ohjelmaa. Vaikka osallistumaan jollekin retkelle tai jopa ottamaan taksin muutamaksi tunniksi ja käydä kiertoajelulla (jos turvallisuustilanne sallii). Ihan mitä vain muuta. Tai sitten hyväksyä se, että Mahogany Bay ei ole mikään elämys. Ainakaan kovin miellyttävä. Tämän maakohteen voisi skipata vaikka kokonaan ja kokeilla miltä tuntuu oleilla lähes tyhjällä risteilijällä ja nauttia superhalvoista Spa-hoidoista ja muista alennuksista.

Tripadvisor: Isla Roatanin päiväretket
Carnivalin Isla Roatanin päiväretket
Cruisecriticin suositukset Isla Roataniin

Se täytyy tässä kuitenkin rehellisyyden nimissä sanoa, että hauska päivä meillä kaikesta huolimatta oli. Ne muutamat tunnit, mitä maissa vietettiin, meillä oli oikein rentoa ja mukavaa. Mutta edellispäivän Belizen unelmasaaren jälkeen Mahogany Bay oli todella iso pettymys. Vähienkin odotusten jälkeen. Tämäkin tietenkin oli täysin oma vika, sillä kuten alussa sanoin: kotiläksyt jäi tekemättä.

Turvallisuus Hondurasissa

Pitkälle yksityirannoilta ei olisi tehnyt mieli lähteäkään, kun oltiin luettu Ulkoministeriön matkustustiedote Hondurasista. Se kertoi karut faktat maan turvallisuudesta (mukaanlukien Isla Roatan), niin ei huvittanut lähteä seikkailemaan pienen lapsen kanssa. Fun Timesissa eli laivan ohjelmalehdykässä varoiteltiin Isla Roatanin vaarallisuudesta ja että alueella on ollut paljon aseellisia ryöstöjä ja katurikoksia turistejakin kohtaan. Viiden mailin päässä Mahogany Baystä oli näitä vaaralliseksi luokiteltuja alueita

Joten mitäs sanot? Laitetaanko yks Mahogany Bay pakettiin?

Tässä infoläpyskässä sentään kerrotaan aikaerosta. Belizessä se uupui, siksi sekaannukset.

Lue lisää Karibian risteilystä Lähinnä Kauempana -arkistosta:

• Belizen Goff's Caye
• Cozumelista Tulumin raunioille
• Vinkit Karibian risteilylle

LUE KOKO POSTAUS »

Tukholma-vinkki: Vasa-museo

Käytiin viime viikolla koko perheellä risteilemällä Tukholmassa. Nyt vihdoin ja viimein päästiin tutustumaan Djurgårdenilla sijaitsevaan Vasa-museoon. Oltiin kuultu paljon kehuja paikasta, mutta edelleenkin tämä historiallinen laiva oli näkemättä. Olin ymmärtänyt kyllä, että se on hieno, mutten tiennyt, että se on

h u i k e a !

Vasa-laivan pienoismalli näyttää, millainen laiva oli valmistuttuaan

Heti sisään tullessa vastassa on tämä

Ylemmiltä kerroksilta on näkymä laivan kannelle

• Se on maailman ainoa jäljellä oleva 1600-luvulla rakennettu laiva. Ainoa!
• Se on 95-prosenttisesti säilynyt
• Vasa-laivan piti olla Ruotsin laivaston yksi tärkeimmistä aluksista, mutta se upposi jo neitsytmatkallaan 
• makasi merenpohjassa 333 vuotta! 

Vasa-laiva nostettiin vuosikausien valmisteluiden jälkeen vuonna 1961. Laivan nostosta on oma mielenkiintoinen piennäyttelynsä. Vasa-laivan mukana löydettiin 14 000 pienesinettä, jotka jokainen on jouduttu käsittelemään ja kokoamaan laivaan kuin palapelin palaset. Löydösten tutkiminen jatkuu vielä tänäkin päivänä, 55 vuotta myöhemmin.

Noston jälkeen laivan rakenteet vaativat useiden vuosien säilöntäainekäsittelyä, jotta se säilyisi museossa. Noin pitkään vedessä levänneenä se olisi hajonnut kuivalla maalla. 

Pienoisnäyttely Vasa-laivan nostamisesta

Nostaminen ei ollut mikään yksinkertainen keissi

Museo on rakennettu vain tätä laivaa varten ja sen kyllä huomaa. Laiva itsessään sijaitsee valtavassa hallissa, jonka ympärillä on monta kerrosta. Jokaisessa kerroksessa on omat näyttelynsä Vasaan liittyen ja kaikista pääsee tarkkailemaan alkuperäistä laivaa eri korkeuksilta. Museossa on useita multimedia-pisteitä ja pienoismalleja sekä paikkoja jossa laivaelämään pääsee itse tutustumaan. Museossa kerrotaan laajemminkin 1600-luvun sotalaivojen aikakaudesta ja laivaelämästä. Kiehtovaa!

Hieman isompien lasten kanssa Vasa-laiva olisi varmasti vieläkin isompi menestys. Siitä lumoutuvat niin aikuiset kuin lapsetkin. Meillä oli sen verran pienet lapset mukana, että hieman etukäteen jännitti lasten kärsivällisyys. Tappi erittäin vilkkaassa reilun vuoden iässä onneksi nukkui suurimman osan vierailua. Kun Tappi heräsi, hän oli touhua ja uteliaisuutta täynnä. Oli melkoinen tekeminen kun poika olisi halunnut kiivetä ihan kaikkialle ja juosta portaita ylös alas. 

Tytär 4v oli välillä kiinnostunut ja välillä vähän vähemmän kiinnostunut. Me vanhemmat kun meinattiin välillä jäädä jumittamaan paikkoihin, jotka eivät olleet kaikista eniten Tyttären mieleen. Vierailu samassa yhteydessä olevassa ravintolassa pullakahveilla auttoi kummasti jaksamaan vähän pitempään.

Museohalli on valtava, 7-kerroksinene

Nykyaikaisissa museoissa on myös merkitty selfie-piste

Tyttärestä parasta antia oli märssykori, eli mastoon sijoitettu tähystyspaikka. Sellainen kopio alkuperäisestä oli yleisön testattavana ja Tytär tykkäsi juosta sitä ympäri. Toiseksi parasta oli monet portaat ja sokkelot sekä mahdollisuus päästä laivajäljitelmän sisälle tutustumaan. Katseltavaa ja kyseltävää oli paljon 4-vuotiaallekin ja suuri, monipuolinen tila antoi hyvät puitteet lasten tanssahteluihinkin.

Vaikka Vasa-laivaa katsoessa helposti pari tuntia pyörähtää, voi käynnin yhteyteen suunnitella muutakin, kuten vieressä sijaitsevan Junibackenin, Abba-museon tai vaikka piipahduksen keskustassa. Djurgården-saaren Skansenissa olisi ollut myös houkutteleva tapahtuma jul i Skansen. Siihen ei kuitenkaan tällä kertaa menty vaan päätimme käydä keskustassa toteamassa, että odottamamme joulutori avataan vasta viikkoa myöhemmin. Kuulostaa ihan meikäläisten reissulta siis!

1600-luvun sotalaivat ovat olleet kelluvia palatseja...

...joissa tosin eli monen kerroksen väkeä

Edessä märssy, mutta Tytär on nyt keskittynyt itse laivan tsiigailuun

Käsittämättömän hienoja yksityiskohtia, alkuperäiset! 

Kaffe och bulla ja taas jaksaa

Me mentiin siis Tukholmaan Silja Linella, joten matkustettiin Värtahamnenista bussilla 76 Djurgårdeniin, 7-ratikalla (sillä ainoalla) Djurgårdenista keskustaan ja keskustasta T-banalla takaisin satamaan. Ostettiin jo laivan infosta kertaliput. Se tuli nippa nappa edullisemmaksi kuin vuorokausilipun osto.

Hinnat olivat melko kohtuulliset: aikuiset noin 13 euroa, lapset alle 18 pääsee ilmaiseksi ja opiskelijakortilla (myös suomalainen kortti kävi) noin 10 euroa.

Lue lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia: Vasa-museo

Sinua voisi kiinnostaa myös:

• 5+1 syytä valita risteily Tukholmaan
• Tukholma: kadonnutta joulutunnelmaa etsimässä

Oletko sinä käynyt Vasa-museossa? Oltiinko me ainoita, jotka kävivät siellä vasta nyt? 

LUE KOKO POSTAUS »

Belizen pikkusaari Goff's Caye - rommiboolia ja hiekkakakkuja

Tämä on toinen osa Karibian risteilyn maakohteista kertovaa neljän sarjaa, jossa esitellään kohteet Karibian läntiseltä reitiltä. Nyt on vuorossa Belize, jonka edustalla sijaitseva Coff's Cayen pikkusaari vei sydämen ja meinasi viedä miehenkin.

Belizessä oli aikaa yli kahdeksan tuntia. Maihin pääsi aamukahdeksasta alkaen (paikallista aikaa klo 6!) ja viimeinen yhteyslautta risteilijälle lähti 16:15. Toisin kuin Meksikossa, Belizeen olimme rohkaistuneet ottamaan retken paikalliselta matkanjärjestäjältä. Koska kuljettiin yhteyslautoilla, mantereelle meneminen oli hieman hitaampaa kuin suoraan laiturilta. Niinpä me oltiin lautalla jo vähän kärsimättömiä, sillä paikallisen retken lähtöaika oli ihan näillä minuuteilla.

Kun päästiin maihin, huomattiin että satama oli melko suuri ja laitureita aivan älyttömän paljon. Mistä meidän retki lähtee? Missä varauspaperit? Pitikö meidän olla siellä puoli ysiltä vai ysiltä? Paljonko kello on nyt oikeasti ja paljonko Miamissa? Lopulta kyseltiin oikeaa lähtöpaikkaa vähän joka toiselta vastaantulijalta ja sitten juostiin – tietenkin ihan viimeiselle laiturille.

Tervetuloa Belizeen!

Kiinalainen ravintola ja belizeläistä katutaidetta

Ja vain huomataksemme, että ollaan pari tuntia liian aikaisin paikalla. Oltiin sitten kuitenkin sekoiltu kellon kanssa. Tämän siitä saa, kun pitää elää koko ajan vain laivan aikaa eikä muista ottaa selville kohdemaan aikaa. Belizessä kello siis kaksi tuntia vähemmän kuin Miamissa.

No eipä siinä, tutustutaan Belize Cityyn! Ensin kierreltiin siellä sataman turistialueella, jossa oli lähinnä turistikrääsämyyntiä. Kyllästyttiin noin vartissa ja päätettiin pyörähtää nopeasti keskustassa. Ulos pääsi vain tullin/turvatarkastuksen kautta. Tosin se vartijatyyppi taisi heittää jutun läpällä, mutta koko satama-alue oli siis aidattu ja vartioitu, ettei vaan turistit ja paikallinen aines pääsisi sekoittumaan.

Keskusta oli ihan lähellä ja lukuisista hevoskyyti- ja taksitarjouksista huolimatta mentiin sinne kävellen. Risteilijöiltä tulevat turistit tuovat varmasti paljon rahaa kaupunkiin, sillä meillekin kerettiin siinä lyhyen matkan aikana kaupitella yhtä sun toista. Tosin kaikki kohtaamamme ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita, myyntiaikeista huolimatta.

Viikko aiemmin ollutta itsenäisyyspäivää oltiin ilmeisesti juhlittu näyttävästi, sillä joka puolella hulmusivat Belizen liput ja muutamat rakennukset oli liputettu ihan kunnolla. Muuta nähtävää ei oikein löydettykään, ainakaan sieltä lähikaduilta. Hiljaista oli muutenkin, olihan siellä aikainen aamu.

Belize on siitä erikoinen, että se on entinen Britannian siirtomaa ja edelleenkin virallisesti englanninkielinen. Ei siis ihme, että kaikkialla tekstit olivat englanniksi ja kaikki myös puhuivat hyvää englantia. Belize itsenäistyi UK:sta vasta vuonna 1981! Iso-Britannien kuningatar Elisabet II on edelleenkin Belizen valtionpäämies.

Lue lisää: Belize Wikipedia.

Aamuvarhainen keskusta

Itsenäisyyspäivän liputuksia

Albert Street

Haulover Creek ja uhkaavat pilvet

Sittenpä olikin aika lähteä matkanjärjestäjän mukana Coff's Caye -minisaarelle. Pikaveneellä sinne päräytti 45 minuutissa ja meno oli aika hurjaa. Minua jännitti Tyttären puolesta, mutta yritin olla rentona. Me saatiin/otettiin ainoina aikuisina pelastusliivit, mutta lasten kokoa ei ollut. Tyttö painautui ihan kiinni minuun, metelikin taisi pelottaa. Siihen minun syliin lopulta nukahti ja saaressa jatkoi unia rattaissa.

Goff's Caye -saari oli ihana! Pieni ja suloinen. Osa porukasta lähti heti snorklaamaan, sekin olisi kuulunut retken hintaan. Mies ei osallistunut järjestetylle snorklausretkelle, vaan lähti omaan tahtiin tutkimaan vedenalaista elämää. Järjestäjät varoittelivat veden virtauksista, mutta mies vakuutteli olevansa vanha konkari snorklaushommissa.

Me Tyttären kanssa etsittiin simpukoita rantahiekasta ja sekä tehtiin hiekkakakkuja. Läträttiin vedessä niin paljon, että sormenpäät meni rusinoiksi. Vesi oli täysin kirkasta, kuin kraanavettä. Ja lämmintä kuin linnunmaito! Tytär ei oikein tuntenut Miami Beachin kovasti aaltoilevaa rantaa omakseen, mutta täällä uiskenteli aivan haltioissaan. Rannalla oli valokuvauksellinen hiekkadyyni, jota pitkin oli mukava kulkea veteen. Ranta soveltuikin hyvin pienille lapsille.

Vinkkiviitonen: ota mukaan ainakin ranta-alusta ja peittäviä vaatteita sillä aurinkotuoleja ja -varjoja ei ole. Aurinkorasvasta puhumattakaan.

Sitten aloin jo ihmettelemään, että missä ihmeessä mies viipyy. Kierrettiin kaikki rantahietikot, eikä tuttua kaljupäätä näkynyt missään. Kohta nähtiin tuttu tyyppi lompsivan räpylät kourassa venelaiturilta. Hän oli ajautunut virran mukana yhä kauemmas ja joutunut koralliriutan saartamaksi. Lopulta kilpailevan yhtiön vene noukki miehen kyytiin ja palautti saarelle. 

Mies kertoi rannalle palauduttuaan, että alkoi olla jo tosissaan väsynyt virtaa vastaan uimisesta. Onneksi veneseurue sattui paikalle! Aluksi miehen olisi pitänyt jäädä odottamaan veneeseen juuri alkaneen snorklausretken päättymistä, mutta kun oli saanut kerrottua vaimon ja lapsen huolesta, retkiopas suostui palauttamaan miehen meille saman tien.

Meidän omat retkenjärjestäjät grillasivat meille ruokaa ja jälkkäriksi oli “mielin määrin” rommia, kuten retkisuunnitelmaan kuului. Me oltiin perhematkalla, joten juotiin vain parit mukilliset herkullista rommiboolia. Lisäksi saaren ainoalla katoksella oli muutama myyntipöytä, jossa oli pikkurahalla snäcksejä, koruja tai "unohtuiko kotiin" -tarpeistoa.

Oli jotenkin ihan mahtava fiilis siellä, kaikki olivat iloisia ja ystävällisiä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Jostain taustalta kuului musiikkia – vai kuuluiko? Muistoissani ainakin soi paikalliset rytmit. Aika pysähtyi ja olisi tehnyt mieli jäädä siihen saareen ainakin auringonlaskuun asti. Monta kertaa hämmästeltiin, että täällä sitä nyt ollaan. Melkein toisella puolella maapalloa.

Täytyy sanoa, että oli todella onnistunut päivä ja saatiin rahoille vastinetta. Kaikki työntekijät olivat ystävällisiä, ottivat Tyttäremme hyvin huomioon, viihdyttivät ja pitivät huolta turvallisuudestamme (no, ainakin paikallisen tason mukaan). Me ostettiin päiväretki muistaakseni täältä: Belize Excursions ja maksettiin noin 40 dollaria per aikuinen.

Paluumatka sujui nopeasti ja huomattavan paljon vähemmällä jännittämisellä. Kerettin vielä satamassa hörpätä Belikin-oluet ennen laivaan palaamista. Laivalla olikin ihan mahtavaa päästä suoraan notkuvan ruokapöydän ääreen.

Lue lisää Lähinnä Kauempana arkistosta:
Meksikon Cozumelista Tulumiin / ensimmäinen osa risteilyn maakohteista
Vinkit Karibian risteilylle / mittava tietopaketti laivaelämästä

Olisi kiva kuulla muidenkin matkakokemuksia Belizestä! Tai kiinnostaisiko sinua vierailla Goff's Caye -pikkusaarella?

LUE KOKO POSTAUS »

Cozumelista Tulumin raunioille yhdessä päivässä

Tämä on ensimmäinen osa Karibian risteilyn neliosaisesta sarjasta, jossa käyn läpi risteilyyn kuuluneet maakohteet ja mitä siellä teimme. Risteily toteutettiin syksyllä 2014 omalla perheellä eli kahden aikuisen ja yhden alle kaksivuotiaan lapsen kanssa. Asuimme viikon Carnival Glory laivalla ja reittimme oli läntinen Karibia. Siihen reittiin kuului nämä päivävierailut: Cozumel/Meksiko, Belize City/Belize, Isla Roatan/Honduras ja Grand Cayman/Caymansaaret (UK). Tämä osa kertoo ensimmäisestä maapäivästä Meksikossa.

Karibian risteilyn laivaelämää // Lähinnä Kauempana arkistosta

Cozumel oli erityisesti Tyttären mieleen

Ennen risteilyä pohdittiin, mitä missäkin kohteessa tekisimme. Meksiko oli meistä molemmista mielenkiintoinen, joten sitä mietittiin erityisellä hartaudella. Lähistölle oli myös ihan mielettömän iso tarjonta retkiä, joten valinta oli vaikea. Ajateltiin kuitenkin, että koska tämä oli molempien ensikosketus Meksikoon, haluttaisiin nähdä Maya-inkojen temppeliraunioita.

Cozumel on siis saari parinkymmenen kilometrin päässä Meksikon mantereesta, Playa del Carmenin edustalla. Tulum taasen noin 60 kilometrin päässä Playa del Carmenista. Cozumel oli onneksi sellainen satama, jossa risteilijä pääsi suoraan laiturille. Ei tarvinnut säätää yhteyslauttojen kanssa.

Maissa eletään aina Miamin aikaa, oli paikallinen aika mikä hyvänsä. Laiva oli Cozumelissa 8 - 16:30 joten vähän jännitettiin, miten ehdittäisiin käydä mantereella. Otettiin siitä syystä jo ennakkoon Carnivalin järjestämä retki. Se oli tosi kallis (nyt en muista tarkkaa hintaa, mutta olisko ollut jopa lähempänä 100 dollaria per aikuinen, Tytär ilmainen), mutta ei siis uskallettu riskeerata, jos sählätessämme ei ehdittäisikään takaisin laivaan. Varustamolta ostettuna saa takuun, että retkeilijä odotetaan kyytiin, vaikka jotain odottamatonta tapahtuisi. (Hintavertailuksi yksi päiväretkiesimerkki vaikkapa tässä)

Tilattiin huonepalvelusta herkullinen varhaisaamiainen suoraan hyttiin, sillä lähtö oli heti klo 8, kun laivan ovet aukeni. Meille pidettiin nopea briiffi ennen sitä, missä moneen otteeseen vannotettiin, että ei sitten hedelmiä maihin. Joojoojoo, ei niitä reppuja kukaan tutki.

Cozumelin laiturissa

Cozumelin värikkyyttä

Playa del Carmenin hiekkarantaa aamuvarhaisella

Kun astuttiin ulos laivasta, tuli jo laiturilla hedelmäkoirat vastaan ja "hyökkäsivät" mieheni repun kimppuun. "Anteeksi, anteeksi, ei tiedetty ettei hedelmiä saa tuoda maihin. We are from Sweden." No ei sanottu, että ollaan Ruotsista, mutta pahoiteltiin tietenkin ja erittäin noloina luovutettiin banaanit. 

Lauttamatka kesti vain 45 minuuttia ja meri oli tyyni, mutta silti kerkesi Tyttäremme tulla merisairaaksi. Onneksi vasta ihan viime metreillä ennen Playa del Carmenin satamaa, joten vähällä selvittiin. Reissailussa on joskus vähän tämmöistä lasten kanssa.

Käveltiin Playa del Carmenin läpi bussille, josta oli vielä tunnin köröttely hyvää tietä Tulumiin. Jännitti, miten Tyttären matkapahoinvoinnin kävisi. Meille jaettiin bussissa pientä naposteltavaa ja päästiin ihan eteen istumaan. Otettiin oksupusseja käden ulottuville mutta niitä ei onneksi tarvittu. Ei muuten tullut yllätyksenä, että matkaan sisältyi myös käynti krääsäkaupoilla.

Jotain hässäkkää, ratsia varmaan

Tämä päähine jäi kauppaan miljoonan muun tavaran kaveriksi

Iguaani! Ja näitä ystäviä riitti ihasteltavaksi mielin määrin.

Tulumissa oli kuuma. Siis todella kuuma. Aiemmin ollaan oltu yhtä kuumassa paikassa Balin Uluwatussa. Tyttären kutrit olivat aivan kikkaralla kosteudesta ja meillä hiki valui selkärankaa pitkin. Tulumissa oli vielä jonkin verran käveltävää raunioille mutta yritimme valita aina varjoisamman puolen kadusta. Tie oli lähestulkoon viidakon reunustamaa ja matkan varrella nähtiinkin niin hirveästi iguaaneja ja muita meille eksoottisia lajeja, että oltiin perillä ennen kuin huomattiinkaan.

Raunioille päästyämme oppaamme kertoi, että paikalla oli todella vähän turisteja. Tosin oli low season muutenkin, mutta poikkeuksellisen vähän vierailijoita silti. Alue on vielä sen verran laaja, että isokin turistimäärä olisi varmasti mahtunut väljästi. Opas oli todella miellyttävä ja sama tyyppi tuli siis meidän mukana Playa del Carmenista asti.

Tulumin Maya-kaupunki on rakennettu joskus 1200-1400 -luvuilla. Osa rakennuksista jo hyvin rapistuneita, luonnollisesti. Iguaanit majailivat kivirakennelmissa, molempia oli valtavasti! Varjopaikkoja ei juurikaan ollut.

Meidän lähes 2-vuotiaamme ei oikein kivikasoista innostunut, joten hän oli kuumuudesta ja tylsyydestä "vähän" levoton. Siksi oppaan selostama Maya-raunioiden perimmäinen merkitys jäi vähän hämäräksi. Saan varmaan ruoskintaa kun sanon, ettei ne rauniot muutenkaan nyt niiiiiiiiin hirveästi vaikuttaneet. Siis olihan ne merkittäviä ja vanhoja, mutta siinä kuumuudessa lapsen kanssa hötkyillessä perimmäinen tunne oli vaan, että tulipahan nähtyä. Hikeä valuen. Auringonpistosta peläten.

Minä kävin pulahtamassa kuuluisalla uimarannalla, mies ja Tytär jäivät vilkuttelemaan rannalle. Uijia oli paljon muitakin, joten ihan itsekseen ei tarvinnut aalloissa kahlata. Ranta löytyy heti El Castillon takaa ja on ainakin kaunis, jos nyt ei mikään unelmaranta muuten.

Lue lisää Tulumin Maya-raunioista: Tulum ruins

Kuumuus verotti pienintä matkustajaa

Ylhäällä keskellä El Castillo

Iguaanit raunioilla

Suoraan raunioiden takana on meri

Tulumin kaupungissa oli joku tolppahomma

Raunioiden jälkeen hengailtiin jonkin aikaa Tulumin keskustassa, kun Tytär veti rattaissa sikeitä. Jääkylmä Corona ei ole monestikaan maistunut yhtä hyvälle, kuin silloin! Syötiin, hehe, meksikolaisessa ravintolassa ja katseltiin jotain tolppaesitystä. Osaako joku sanoa, mitä tuossa kuvassa tapahtuu?

Loppujen lopuksi aikaa jäi tosi paljon sekä Tulumiin, että Cozumeliin. Oltaisiin ihan hyvin ehditty vaikka olisimme ottaneet matkan joltain paikalliselta yritykseltä. Tokihan kaikki oli nyt järjestetty valmiiksi ja saimme vedet ja snacksit matkan järjestäjiltä. Mutta maksettiinkin retkestä aika suolainen hinta siihen nähden, että sen olisi varmasti saanut hirveän paljon halvemmalla muualta tai itse järjestämällä. Tulumissa oli paljon kauppoja, josta sai ostettua vedet ja syötävät tai käydä ravintolassa. Eli kannattaa vertailla tarkkaan eri vaihtoehtoja, jos haluat käydä Cozumelista käsin Tulumissa!

Vinkkiviitonen: ota uikkarit, aurinkosuoja, aurinkorasvaa, vettä ja naposteltavia mukaan. 

Varsinkin Cozumel mutta myös Playa del Carmen vaikuttivat lyhyiden visiittien perusteella kivoilta paikoilta. Ainakin värikkääseen Cozumeliin tekisi mieli joskus palata, sielläkin on jotain Maya-raunioita. Ehkä meillekin olisi ihan hyvin riittänyt ne, mutta tällä kertaa haluttiin päästä juuri Tulumiin.

Kotimatkalla meidät yllätti rankkasade, joka kesti tasan bussimatkan verran. Playa del Carmen lainehti vedestä, kun varpaat märkinä käveltiin satamaan. Kuumuus helpotti heti, onneksi ropsautti!

Meksiko kuitenkin teki lähtemättömän vaikutuksen ja sinne haluaisin vielä palata. Ja nyt saa antaa suosituksia, minne Meksikossa kannattaa ja pitää mennä? Jos on Cozumelin käyneitä, niin viihtyisikö siellä pitempäänkin? Ja jos olet käynyt Tulumissa, niin tykkäsitkö?

LUE KOKO POSTAUS »